Black metalin toinen aalto

Black metalin toinen aalto on nimitys 1990-luvun alussa kehittyneelle äärimetallin tyylilajille ja sen ympärille syntyneelle alakulttuurille. Black metal -yhtyeitä on toiminut eri puolilla maailma 1980-luvun alkupuolelta lähtien, mutta toinen aalto liitetään voimakkaimmin Norjaan, missä lajityypin aate ja äänimaailma vakiintuivat nykyiseen muotoonsa. Musiikkinsa lisäksi varhainen norjalainen black metal tunnetaan kirkkojen tuhopoltoista ja henkirikoksista, joihin alakulttuurin jäsenet syyllistyivät. Tästä juontuu genren kansanomainen suomenkielinen nimi ”kirkonpolttohevi”. Tämä artikkeli keskittyy Norjan tapahtumiin vuosina 1990–1996.

Black metal tuli julkisuuteen ennen kaikkea Mayhem- ja Burzum-yhtyeiden kautta. Mayhemin kitaristi ja taiteellinen johtaja Øystein ”Euronymous” Aarseth oli uuden musiikkityylin ja ideologian pääasiallinen kehittäjä. Black metal -alakulttuurin radikalisoituminen alkoi vuonna 1991, kun Mayhemin laulaja Per ”Dead” Ohlin tappoi itsensä. Aarseth kehitti tämän jälkeen pakkomielteen pahuuteen ja alkoi yllyttää ihailijoitaan rikoksiin. Aarseth oli ihailijoitaan muutaman vuoden vanhempi, kun taas hänen kannattajansa olivat enimmäkseen vasta teini-ikäisiä. Vuosina 1992–1996 Norjassa poltettiin tai yritettiin polttaa kymmeniä kirkkoja. Usein syyllinen oli black metal -muusikko tai genren fani. Aarseth itse ei tiettävästi osallistunut kuin yhden kirkon polttamiseen.

Burzumin ainoa jäsen Varg Vikernes kohosi toiseksi black metal -piirien johtohahmoksi. Hänen arvovaltaansa lisäsivät valmius rikoksiin sekä näyttävät julkisuustempaukset. Vuonna 1993 Aarsethin ja Vikernesin välit tulehtuivat, ja Vikernes murhasi entisen suojelijansa. Toinen huomiota herättänyt henkirikos tapahtui 1992, kun Emperorin rumpali Bård ”Faust” Eithun puukotti sattumalta kohtaamansa miehen kuoliaaksi. Aarsethin murhan myötä rikosvyyhti alkoi selvitä ja monet black metal -muusikot joutuivat jopa vuosikymmeniksi vankilaan. Aikaa myöden rikokset vähenivät ja alakulttuurin ilmapiiri maltillistui.

Black metalin toiseen aaltoon liittyy monenlaisia myyttejä ja puolitotuuksia, joita genren muusikot tarkoituksella lietsoivat. Aarseth ja Vikernes väittivät johtavansa ”mustaksi sisäpiiriksi” kutsuttua kulttia tai terroristijärjestöä, joka palvoi Saatanaa. On tulkinnanvaraista, oliko tällaista järjestöä koskaan olemassa. Aarsethin ja Vikernesin ympärille kokoontui samanmielisiä ihmisiä, mutta ryhmällä ei koskaan ollut tiukkaa organisaatiota eikä se pitänyt kirjaa jäsenistään. Epäselvää on sekin, palvoiko yksikään black metal -muusikko todella Saatanaa, vai oliko kyse pelkästä šokeeraamisesta ja nuorisokapinasta.